– Ei tässä varmaan saa, Iiris epäili ja vilkuili kylttiä, joka epäsi siinä paikassa leikkimisen.

– No eihän me leikitäkään, Eevi vastusti ja kaivoi laukustaan nokkahuilun. – Mä olen Pilli, kun mulla on tää. Ole sä Pulla, kun sulla on repussa munkit. Pilli ja Pulla. Tajuatko? Aloitetaan.

Iiris rypisti otsaansa ja istahti hajareisin cajonin päälle. Pitkä mekko peitti laatikon ja sääret niin, että helma piti nostaa polviin, jotta sormet tavoittaisivat soittimen sileän etupinnan. Pelkkä naputtelukin nostatti laatikon sisältä kaiun. Se tuntui kivasti Iiriksen päässä asti.

Eevi oli asetellut Iiriksen äidiltä lainatun huivin houkuttelevaksi mytyksi kadulle. Äiti käytti sitä torstaisin vatsatanssi-illoissaan. Se oli tummanpunainen, ja reunat oli koristeltu kullanvärisillä helyillä. Eevi oli sanonut, että juuri ne pitää asetella houkuttelemaan ohikulkijoita, niiden pitää heti tajuta, että tähän kaikki taskuissa kilisevät kolikot.

Iiris epäili, ettei kenelläkään kolikoita ole Continue reading →