– Nyt keksin, kirjoita vaikka herkkä ja onnellinen rakkaustarina! ehdotti Innostus.

– Tuo on hyvä idea! Minäpä kirjoitan herkästä rakkaudesta, sanoi se, jonka teki niin mieli tarinoida taas jotain mukavaa.

– No yritä nyt, vaikka olet ennenkin pettynyt suuriin tunteisiin, mutisi Epäilys ja mulkoili ympärilleen. Innostus ja Tarinoija eivät huomioineetkaan sitä, mikä sai sen kaavailemaan kostoa.

Tarinoijan sormet alkoivat heti tanssia näppäimistöllä, kulkuset kilisivät ja vasket helisivät, mutta mitä pitemmälle kertomus eteni, sitä hitaammiksi sormet kävivät.

Innostus tuli vähän ajan päästä lukemaan valmista tarinaa.

– Tuliko siitä kaunis ja herkkä tarina?

– No nämä tarinan nuoret ovat kyllä herkkiä, niin kirkkaat silmätkin, korkeat poskipäät ja täyteläiset huulet. Mutta, mutta.

– Mutta mitä? uteli Innostus.

– Anna kun minä arvaan, ne ovat aivan liian nuoria rakastamaan! kiljaisi Epäilys innoissaan, ennen kuin Tarinoija ehti sanoa mitään. Sanoja seurannut hiljaisuus paljasti arvauksen oikeaksi. Epäilys pyöri villin tanssin toisten takana ja nosti sormiaan voiton merkkinä. Continue reading →